No sehän tuli helvetin nopeasti eteen.
Varsinaisesti tämänhetkiset tunteeni eivät liity menneisyyteeni. Tai ehkä, en tiedä.
Ei ole helppoa olla ylpeä persoona. Tai sellainen tyyppi, joka ei vaan osaa niellä ylpeyttään. Myönnän virheeni, mutten osaa ottaa apua vastaan.
Ensimmäisen asiakkaan tavatessani olin ihan järjettömän jännittynyt. Tapasimme hotellissa. Tunsin ihan jok'ikisen ihmisen katseen itsessäni, ja mielikuvitus teki jänniä keikkauksia. Tunsin oloni likaiseksi, mutta onnistuin työntämään tunteeni taka-alalle.
Mies kyllä teki oloni mukavaksi tai ainakin yritti tehdä, toki hän huomasi että jännitin tilannetta hirveästi.
Kaikki meni ihan kuin olin etukäteen ajatellutkin, oikeastaan mies vei tilannetta ja minä vain olin. Jälkikäteen hän kysyikin, etten taida olla kovin kokenut näissä hommissa. Mikäs siinä muutakuin myöntymisen paikka, ja pahoittelin vielä etten ollut niin vapautunut kuin yleensä.
Hän ei laittanut sitä ollenkaan pahakseen, vaan kysyi lähtiessäni että aijonko jatkaa. Silloin pysähdyin ensimmäisen kerran miettimään, että mitä helvettiä teen. Vastasin kuitenkin myöntävästi ja kuulin kun mies sanoi ottavansa vielä yhteyttä.
Ja ottikin hän sitten myöhemmin, hänestä muodostui "vakkari".
Hän kertoi minulle paljon elämästään, ja vaikka olin päättänyt etten puhu asiakkaille henkilökohtaisia, niin silti niin kävi. Hän tiesi minusta melkoisen paljon asioita. Toistaiseksi tästä ei kyllä ole ollut haittaa, enkä usko että tulee olemaankaan.
Mutta tosiaan, atm fiilikset heittää ihan häränpyllyä.
En pääse eroon siitä ajatuksesta, että ihmiset jotka tietävät puuhistani, eivät pitäisi minua likaisena lutkana. Tosin näitä ihmisiä on vain pari, mutta he ovat minulle hyvin tärkeitä.
Suoraan sanoen vituttaa nyt että tein mitä tein. Ahdistaa, vituttaa, suututtaa, ällöttää.
Täytyy kyllä huokaista, että tämä ei ole normaali mielialani. Luojan kiitos.
Minua ärsyttää olla kokoajan "varpaillaan". Nykyinen, ihan verokortillinen työni on suht julkinen. Ja ihmiset joiden kanssa teen töitä, eivät aina ole ihan selvässä mielentilassa. Pelkään mielettömästi sitä tilannetta, että joku idiotismin huipentuma päräyttää; "HEI MIE MAKSOIN SINULLE SEKSISTÄ"
Tuommoinen tilanne on kyllä tosi epätodennäköinen, mutta mahdollinen.
Pelkään että jollain tavalla joku voisi sanomisillaan vahingoittaa nykyistä suhdettani.
Tästä ihmisestä on tullut lyhyessä ajassa niin hemmetin tärkeä, että itkettää ajatuskin menettämisestä.
"Tääl' on maailma herroja pullollaan, mutta vain sinut tahdon mä omistaa"
Juujjep, taidan kirjoittaa lisää vähän positiivisemmalla mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti