Päivää.
Lievää krapulaa ilmassa, eilen lähti vähän käsistä. Jaloviina on jees ja sillein.
Oikeastaan en varmaan jaksa muuta tänään tehdäkään, kuin kirjoitella jonninjoutavaa paskaa.
Mä mietin usein miten erilainen mun elämä voisi olla jos olisin esimerkiksi jäänyt kotipaikkakunnalleni lukioon, ja asunut vielä vanhempien kanssa. Muutin siis erittäin varhaisessa vaiheessa pois kotoa, enkä edes opiskelemaan.
Elämä voisi tosiaan olla hyvin erilaista. Olisin todennäköisesti välttynyt monelta huonolta jutulta.
Tosin, en voi väittää ettenkö olisi atm tyytyväinen tilanteeseeni. Kaikki sujuu ihan jees, mitä nyt muutamia... Vastoinkäymisiä toki on.
Olisi pari asiaa voinut jäädä tapahtumatta.
Mutta, minä kovasti tahtoisin tietää ihmisten mielipiteitä itsensä myymisestä. Mulle henkilökohtaisesti se oli niin iisi päätös. Blogin nimi on "Hard choice, easy life" koska itsensä myymisen lopettaminen oli se vaikea päätös.
Elämä oli erittäin helppoa, silloin mulle oli ykshailee jos joku olisi minut tunnistanut kadulla. En koskaan tietenkään huudellut puuhistani kenellekään, mutta eipä mua olisi haitannut jos joku olisi jotain sanonut.
Nyt mielipide on kyllä täysin eri. En missään nimessä halua, että asia tulisi päivänvaloon.
Mikäs siinä, silloin oli rahaa. Nyt vituttaa kun käytin nekin fyrkat tosi tyhmiin juttuihin. Pitkän matkan muutto oli varmaan ainoa fiksu sijoitus.
Ärsyttää. Nyt rahatilanne ei ole mikään paras mahdollinen. Olisi vaan niin hemmetin helppoa tehdä kaks kolme tuntia töitä ja taas olisi rahahuolet hetkeksi pois päiväjärjestyksestä.
Mutta en minäkään ole niin selkärangaton, että rupeaisin minulle tärkeän ihmisen selän takana itseäni markkinoimaan. En enää.
Tästä on tullut mulle tosi arka aihe. En tiedä miksi. Kai mullekin on kasvanut mystisesti itsesuojeluvaisto.
Ehkä myös sen takia tämä maailman vanhimman ammatin harjoittaminen on tosi helppoa allekirjoittaneelle, koska tielle ei koskaan sattunut ihan oikeasti hirveää asiakasta. Tosin olin hyvin valikoiva.
Olihan niitä hieman vähemmän viehättäviä kaljamahaisia setiä, mutta ei mitään oikeasti yököttävää. Enkä koskaan tuntenut oloani uhatuksi.
Miehet lähinnä matelivat edessäni. Tästä tuli mieleen yksi hassu juttu, mutta siitä varmaan kirjoittelen tuonnenpana.
Hauskaa sinänsä, juuri ennenkuin tapasin tämän, muutamaan kertaan mainitun, hemmetin tärkeän ihmisen, meinasin sopia erään asiakkaan kanssa hieman laajaskaalaisemman tapahtuman. Onko se väärin, että mua vähän vitutti vetää koko homma takaisin?
Ajattelin vain, että se ei olisi oikein tätä suunnattoman tärkeää mieshenkilöä kohtaan, joka aidosti haluaa olla mun kanssa. Olisin voinut tietty vain jättää kertomatta, että teen vielä töitä tällä alalla. Mutta, veikkaan että syyllisyys olisi painanut liikaa.
Käytännössä en tiennyt viimeisellä huoraamiskerralla, että se jäi viimeiseksi.
Painin asian kanssa pääni sisällä paljon. Mutta olen kyllä tyytyväinen valintaani.
Ei mulla nyt varmaan mitään kummempia enää. Ny ska vi baila vai miten se meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti